Avioeron jälkeen ryhdyin uuteen suhteeseen ja muutimme nopeasti yhteen, perustimme uusperheen. ”Liian pian!” joku huusi. ”Onko tuo nyt järkevää?” toinen kysyi. ”Ajattele lapsia”, kolmas muistutti. Annoin piutpaut muiden mielipiteille, mutta lapsia kyllä ajattelin.
Miltä lapsistani tuntuisi ottaa elämiinsä kokonaan uusi ihminen? Tavallaanhan sitä tapahtuu tämän tästä. Luokalle tai harrastuksiin voi tulla uusi kaveri, naapuriin muuttaa uusi perhe. Se vaan ei ole sama asia kuin jakaa arkensa uuden ihmisen kanssa.
Mitä jos lapset alkaisivat oireilla? Vanhempien ero on pienille jo tarpeeksi kova paikka. Puhumattakaan sitten siitä, että pitäisi alkaa tutustua ihmiseen, jonka lapsi pienessä mielessään voisi vaikka kuvitella tulleen ottamaan isän paikan.
Olen tässä uusperheasetelmassamme outolintu. Pienin yhteinen nimittäjä, sillä rakastan lapsiani ja miestäni, ja he rakastavat minua, yhdessä ja erikseen. Siksi koetin myös asettaa itseni heidän asemaansa. Miltä tuntuu tutustua uuteen ihmiseen, joka on rakkaallesi niin tärkeä?
Uskalsimme yrittää yhdessä ja on oikeastaan ollut ilo tuottaa pettymys ongelmia povanneille. Uusperhearkemme soljuu hyvin. Toki meillä on omat haasteemme, isot ja pienet kiukut sekä kipupisteet. Kenelläpä nyt ei olisi?
Voin tietysti puhua vain meidän tilanteestamme enkä ihan vielä tällä kokemuksella lähtisi kirjoittamaan opaskirjaa uusperheille. Yhden asian tiedän varmaksi ainesosaksi tässä reseptissä, se on rakkaus.
Sellainen rakkaus, joka kehittyy hiljalleen luottamuksesta ja arvostuksesta. Sellainen rakkaus, joka saa arvostamaan toista ihmistä ja sementoi uusia ihmissuhteita.
On ollut upeaa seurata, miten lapseni ja puolisoni ovat löytäneet toisensa. On ihan omia yhteisiä juttuja, pöljäilyä, rajojen asettamista, lämpöä ja välittämistä, riitojakin – sitä rakkautta.
Olen kiitollinen, että lapsillani on rakastavien vanhempien lisäksi myös muita läheisiä aikuisia, jotka ovat kiinnostuneita juuri näiden pienten ihmisten hyvinvoinnista. Ymmärrän olla kiitollinen, sillä tiedän olevani varsinainen onnenmyyrä. Kaikilla uusperheillä ei ole ole näin hyvä tilanne.
Olen kiitollinen erityisesti puolisolleni. Kiitos, että rakastat lapsiani ehdoitta ja varauksetta, sillä lapsilla ei voi olla lähellään liikaa rakastavia ihmisiä. Oikeastaan taidamme kaikki olla aika onnekkaita.
Kuulostaako tutulta? Tämäkin teksti on julkaistu aikaisemmin Parempi bisnes -verkkolehden blogissa vuonna 2018. Olen myös julkaissut tämän Facebookissa uusperheiden päivän kunniaksi vuonna 2020.
Kommentit
Lähetä kommentti