Mehän kaikki tiedetään, ettei esimerkiksi omia entisiä kotiosoitteita kannattaisi jakaa interneteissä, koska tuota tietoa voidaan käyttää identiteettivarakauksissa. Jos et voi todistaa henkilöllisyyttäsi passilla, voi poliisihemuli vaikka pyytää luettelemaan kaikki entiset osoitteesi. Nykypäivänä ei siis voi koskaan olla liian varovainen, mutta ehkäpä entisiä autoja ei kukaan pyydä listaamaan tarkistaakseen, että just sä oot just sä.
Siksipä uskallan mainion Hiljan mainion postauksen löyhästi innoittamana listata entiseni. Ne autot siis. Kumppaneiden vuoro on sitten huomattavasti myöhemmin (jos koskaan).
Ford Escort, 2001–joskus
Olen varmaan oman elämäni mielensäpahoittaja, sillä eka oma autoni oli ruosteenpunainen Ford Escort. Ajoin sillä ahkerasti Lahden ja Helsingin väliä. Kerran päin lapsuudenkodin postilaatikkoa.
Ford Sierra, joskus
Luonnollisesti tämän auton ratissa laulettiin Leevi and the Leavingisia. Lainaksi tosin ei otettu naapurin Sierraa, vaan alla oli oma. Omasta tuli jonkun toisen, kun auto pöllittiin.
Mercedes-Benz joku, joskus
Faijas auto kuitenkin. Ainakin entinen ja jo tuolloin aivan ikivanha. Tämä oli letkeä peli, lupsakka ajaa.
Fiat Linea, ehkä joskus 2004–2005
Tää oli jännä auto, josta ei kyllä paljoa muistoja jäänyt. Muuta kuin se yksi kerta, kun mentiin opiskelijakunnan hallituksen kanssa Kuhmoisiin. Ajoin vähän liian kovaa vauhtia kuoppaista hiekkatiepätkää, kuului kops. Ajoin auton parkkiin, mentiin esittäytymään fukseille ja palattiin autoon. Kun käynnistin auton, jäi öljyvalo palamaan. Nousin autosta ja näin komean öljyvanan siellä, mistä olimme tulleet. Vana päättyi auton alle. Olin repäissyt öljypohjan. Neljä muuta hallituksen jäsentä saivat toisen kyydin takaisin Lahteen, minä palasin hinausauton kyydissä.
Volkswagen Golf, 2005–2008
No siis. Kuva kertoo kaiken olennaisen. Tai melkein. Hain krapulaista puolisoa kaveriltaan eräänä marraskuisena lauantaiaamuna. Tie oli liukas, mutka meni pitkäksi ja löydettin itsemme ylösalaisin puun ja kiven välistä. Hengissä oltiin, mutta tuon jälkeen molempia vähän tärisytti, ei pelkästään sitä krapulaista.
Toyota Landcruiser, 2008
Volvo S60, 2008–2009
Seuraavaksi autoksi otettiin näppärä Volvo. Tosin tämä ei ehtinyt olla meillä kovinkaan kauan, koska raskaus yllätti eikä takakonttiin mahtunut esikoisen rattaat.
Volvo V70, 2009–johonkin 2020-luvulle saakka eksällä
Autohankintaamme kritisoinut ex-anoppi loksautti leukansa, kun pohdittiin puolison kanssa ääneen, että tähän kyllä ne rattaat mahtuisivat. Nopeasti hän hyväksyikin, että ostaisimme uuden auton.
Tällä Volvolla kiidettiin kohti synnytyssairaalaa, kun lapsivedet menivät Makuunissa. Tällä Volvolla ajettiin tosi varovasti kotiin vastasyntyneen kanssa.
Aivan kaikista pitkäikäisin auto, joka jäi erossa eksälle.
Volkswagen Golf, 2009–2010
Kakkosautoksi tarvittiin joku kiva ja pikkuinen. Käytiin hakemassa sellainen Saksasta. Ihan täysin vailla mitään osaamista autokaupoista Saksassa.
Lennettiin vauvan kanssa Berliiniin, taksi alle lentokentällä ja about ekaan autoliikkeeseen, jossa oli Golf myynnissä. Kielitaitoisena sain hoitaa puhumisen. Ainut vaan, ettei autokauppias suostunut puhumaan naiselle. Siispä täysin ummikko puoliso ja vauva mukaan pikkuruiseen koppiin, jossa kauppias veti vesipiippua ja kaksi muuta röökiä. Tehtiin kaupat ja lähdettiin ajamaan Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen. Kukaan ei vaan muistuttanut, että olisi pitänyt hommata erikoiskilvet ja vakuutus. Päästiin sentään kotiin.
Mercedez-Benz Vito, 2010–2012
Tämäkin haettiin Saksasta yksi vauva mukana ja toinen vatsassa.
Kaupat sujuivat hieman paremmalla menestyksellä. Tiedettiin vähän jopa vakuutuksista. Vakuutus tosin ei auttanut siinä vaiheessa, kun juuri ennen Lyypekin satamaa autostamme tippui pakoputki.
Vito hankittiin just sitä omakotitalorakennusprojektia varten. Siinä se palvelikin ihan kivasti. Varsinkin, kun saatiin se pakoputki korjattua.
Nissan Navara, 2013–2014
Na! Wir fuhren schon wieder nach Deutschland. Navara oli siis jälleen Saksa-hankinta. Lennettiin kahden lapsen kanssa Kölniin, auto alle, vähän turreilua tuomiokirkossa ja kohti Suomea jälleen Tanskan ja Ruotsin kautta.
Aivan ihana auto, joka ei tehnyt kovinkaan hyvää mun kuskiegolleni. Iso ja näyttävä auto sai tilaa ja katseita. Tällä opin viimeistään parkkeeraamaan kuin eläin.
Iso ja näyttävä auto oli myös isosti ja näyttävästi kallis. Huollot, renkaat, verot, kulutus. Lopulta auto oli vaan mulla käytössä työmatkoilla kymmenen kilsaa suuntaansa. Hankkiuduttiin pitkin hampain eroon.
Subaru Targa, 2014
En. Tiedä. Puoliso lähti Navaralla, palasi Subarulla. Tämä kyllä hävisi lähes yhtä nopeasti kuin tulikin.
Skoda Fabia, 2014–2017, erossa jäi eksälle
Kakkosautoksi Volvon rinnalle hommaattiin Skoda. Kiva peli. No notes.
Sydänleikkauksen jälkeen mulla oli pitkä ajokielto, joten auto meni eksälle. Ositusta tehdessä tätä ei kai enää huomioitukaan.
Volkswagen Golf, 2017–2019
Eka oma auto sitten sen Escortin ja kovin ihana. Tässä Golfissa oli vaan jokin ihmeellinen laturiongelma, jonka takia keskusteltiin myyjäliikkeen kanssa aika isoin kirjaimin.
Lopulta iso ilmastointiremontti sai luopumaan tästä autosta. Ostin autosta saamallani rahalla mm. kihlasormukset mulle ja silloiselle kumppanille.
Renault Captur, 2019–2020
Eka yksityisleasing, vuoden sopparilla täysin uusi auto. Tosi hyvä kokemus. No notes.
Oli helppo valinta ottaa seuraava auto samalla setillä.
Renalt Captur, 2020–2021
Toinen yksityisleasing, jälleen uusi vuodeksi. Jos autoa voi rakastaa, niin tän kanssa se oli tosi lähellä. Tuli kuitenkin ero eikä mulla ollut varaa autoon. Haikeana luovuin ja olin puoli vuotta ilman.
Renault Clio, 2022–
Palasin autoilijaksi. Jälleen yksityisleasing, mutta varaa ei ollut enää uuteen, ainoastaan melkein uuteen. Ihan ok peli, ainoastaan vaan aivan todella tylsä.
***
Tähän on nyt tultu. Tähän on hyvä vääntää ja kääntää parkkiin, pohtia hetki autosuhdetta. Oon nimittäin ollut kova autoilija aina saatuani ajokortin. Kilsoja on tullut paljon, liikaakin. Paljon enemmän olisi voinut körötellä junalla bussilla ja vaikka polkupyörällä. Eihän yksityisautoilu ole kestävää.
Auto on ollut mulle kuitenkin aina jonkinlainen vapauden väline. Sen myötä olen ollut vapaa menemään ja tulemaan, vapaa huudattamaan musiikkia ja laulamaan mukana, vapaa kuskaamaan lapseni ja kaikki tavarat kauas mökille, vapaa menemään apuun, vapaa hakemaan apua. Ehkä joskus olen taas ilman autoa ja sitten toisella tapaa vapaa, ainakin auton kuluista ja huolista.
Kommentit
Lähetä kommentti