Mun kalenterissani on muistutus, että laittaisin pian Kertulle nimipäiväkortin postiin. Nimipäiväonnittelujen sijasta olen jättänyt viimeiset jäähyväiset. Kerttu nukkui pois tänään, viikkoa ennen nimipäiväänsä.
Kerttu kasvoi isäni siskona, vaikkei virallisesti sisko ollutkaan. Maailmansotien välisenä ja jälkeisinä aikoina se ei kai ollut niin kovin tarkkaakaan. Meille lapsille Kerttu oli aina Kerttu-kummi, oikeasti hän oli vain vanhimman siskoni kummi, mutta ei sekään niin tarkkaa ollut. Tärkeintä oli rakkaus ja välittäminen. Niitä Kertulla kyllä riitti. Minun muistoissani Kerttu oli aina kova nauramaan ja iloinen nähdessämme. Siksi onkin ihanaa, että lapsieni viimeinen muisto Kertusta on aito onnellisuus äskettäisestä vierailustamme. Juttelimme paluumatkalla, miten hyvä mieli myös meille kaikille käynnistä jäi.
Hyvän mielen muistoja Kertusta on monia, mutta yksi melko tuore yhteinen muisto tuntuu juuri nyt aivan erityisen hyvältä.
Kertulle kesäpaikkamme Alatalo oli sekä entinen koti että rakas paikka jo vuosikymmenten ajan. Hän muisteli usein, miten oli koulumatkallaan hipaissut tonttia reunustavien kuusten latvoja. Edelleen nuo samat kuuset vartioivat pihaa, mutta niiden latvat ovat parinkymmenen metrin korkeudessa. Osa minusta haluaisi uskoa, että nyt Kerttu voi jälleen hipaista kuusten latvoja.
Kerttu kävi viimeisen kerran Alatalossa kesäkuun lopulla 2023. Olimme siellä samaan aikaan lasteni kanssa ja sattuipa myös siskontyttäreni lapsineen olemaan myös paikalla. Alatalossa ollessamme lämmitämme iltaisin rantasaunan. Yhtenä iltana Kerttu toivoi pääsevänsä mukaan saunaan. Sehän järjestyi, kun paikalla sattui olemaan tehokasta naisväkeä.
Kävelimme siskontyttöni kanssa Kerttua tukien loivaa rinnettä pitkin rantaan. Kerttu oli riisunut kengät ja käveli paljasjaloin nurmikolla. Hän kertoi nauttivansa viileästä ja kosteasta nurmesta jalkojensa alla.
Saunassa oli juuri sopivan lämmin. Autoimme Kertun lauteille, juuri siihen parhaalle paikalle, mistä näkee rinteeseen ja päätalolle, josta olimme tulleet. Laskimme, että saunassa löylytteli melkoinen mimmijoukko, jonka vanhin pian 89 vuotta täyttävä Kerttu oli. Sitten tulin minä, siskontyttöni, minun tyttäreni ja viimeisenä siskontyttäreni tytär. Yhteensä ikävuosia oli noin 180. Vitsailimme ja nauroimme paljon. Voin vieläkin kuulla, miten Kerttu taivastelee juttujamme. "Vooi hyvää tavaaton! Vooi hyvää ihme!"
Saunan jälkeen kävelimme samaan tapaan, ehkä vain hieman hitaammin takaisin ylös ja iltateelle. "Ai että, tämänkin sain vielä kokea!" Kerttu hengähti pihassa. Merkittävältä se kokemus tuntui minustakin.
Kiitos kaikesta, Kerttu. Kaikista ihanista muistoista, nauruista ja maailman parhaasta raparperimehusta.
Kommentit
Lähetä kommentti