Tästä on aikaa jo yli 40 vuotta. Tarkkaa vuotta en tiedä, mutta oleellista on, että Kalevi Sorsa on tuolloin ollut pääministerinä - kenties toisella kaudellaan. Sisareni olivat vähän päälle kymmenen, itse olin vasta vieno toive ja kaukainen ajatus.
Vanhempani olivat opettajia ja heillä oli pitkä kesäloma. Tuona vuonna he olivat hankkineet maalle viisitoista ankkaa. Ankoilla oli mökkirannassa oma aitaus, jossa saivat uida ja temmeltää.
Eräänä päivänä tuohon aitaukseen oli epähuomiossa uiskennellut sorsanpoikanen. Ankat olivat vähällä nokkia pienen tunkeilijan kuoliaaksi, mutta Eeva-sisareni ennätti hätiin ja pelasti poikasen.
Koska pääministerinä siis tuohon maailmanaikaan oli Kalevi Sorsa, antoi sisareni sorsanpoikaselle nimeksi Pääministeri. Sisko kiikutti Pääministerin huoneeseensa ja haki tälle vesisaavin, jossa polskia, kuten kunnon sorsan kuuluukin.
Valitettavasti pieni Pääministeri ei kestänyt järkytystä ja itseään isompien hyökkäystä, vaan menehtyi melko nopeasti vesisaaviinsa.
Sisarelleni tuli luonnollisesti suuri surku sorsan kuoleman takia ja hän päätti jakaa murheensa mummumme kanssa. Sisko soitti mummulle ja kävi tämän kanssa jotakuinkin seuraavanlaisen keskustelun:
Sisko: "Mummu, mummu, Pääministeri on kuollut."
Mummu: "Voi hyvä isä, mihin se kuoli?"
Sisko: "Hukku vesisaaviin."
Mummu: "Voi hyvä isä!"
Mummumme ei vielä tässä vaiheessa tiennyt siskoni tarkoittaman Pääministerin olevan sorsa eikä pääministeri Sorsa, joten hän löi luurin kiinni ja ryhtyi soittamaan mökkipaikkakuntaamme läpi: "Pääministeri Sorsa on kuollut, hukkunut vesisaaviin".
Onneksi mummullekin selvitettiin melko pian, ettei maamme pääministeri ollut hukkunut vesisaaviin, vaan kyseessä oli sisareni pelastama sorsanpoikanen. Ankoille kävi kesän päätteeksi lähes yhtä kehnosti, mutta se on kokonaan toinen tarina.
Kuvassa Eeva ankan kanssa.
Kommentit
Lähetä kommentti