Siirry pääsisältöön

Ei ole tyylikästä

 

29.12.2017

Ei ole tyylikästä puida eroasioita julkisesti. Ei ole tyylikästä tuulettaa likapyykkiään kaiken kansan nähtävillä. Ei ole tyylikästä sanoa, miten kipeitä asioita on joutunut käymään läpi. Ei ole tyylikästä huutoitkeä kiukkuaan ja turhautumistaan.

Pitäisi vaan olla aikuinen. Pitäisi hoitaa ero hillitysti ja hallitusti. Pitäisi kertoa, miten helposti voidaan eksän kanssa sopia asioista. Pitäisi voida aloittaa puhtaalta pöydältä.

Nyt pöytäni ei ole puhdas. Sillä on muovikassillinen valokuvia. Valokuvia, jotka joku toinen on käynyt läpi. Katsonut juuri näiden kuuluvan minulle. No, minullehan ne kuuluvat: lukio, opiskeluajat, muutama teiniaikainen räpsy. Hyvin ohut viipale historiaani. Iso osa vielä puuttuu: vauva-ajan kuvat, lehtileikkeet työhistorian ajalta, julkaisut, 30 000 kuvaa digitaalisessa muodossa jollain kovalevyllä jossain. Nämä loput ovat entisessä kodissani. Viimeksi näin ne tasan vuosi sitten, kun tein muuttoa. Tuolloin eksän kanssa sovimme käyvämme ne läpi. Hän ei ilmeisesti luottanut siihen, että vien vain omiani. Siksi lapsena saamani kirjatkin jäivät hyllyyn. Niidenkin läpikäymiseen sovimme käyttävämme yhdessä aikaa.

Sitä aikaa ei ole vuodessa löytynyt. Ei sen vertaa sopua, että omani olisin pois saanut. Ymmärrän toki, että ihmiset voivat menettää kaiken henkilökohtaisen omaisuutensa vaikka tulipalossa. Kovalevykin voi poksahtaa ja tuhannet kuvat häipyvät toimintasavuna ilmaan. Nyt ei ole kyse sellaisesta.

Minua loukkaa se, että joku toinen ihminen käy yksin läpi omaisuuttani. Päättää siitä, mikä on minulle tärkeää. Iskee käteen muovikassillisen valokuvia. Lopuksi ilmoittaa tavaroiden nyt olevan jaettu. Että kaikki loput on hänen tai sitten jo roskiksessa.

Mutta sitäkään ei varmaan ole tyylikästä sanoa. Pitäisi vaan olla hiljaa.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pääministeri hukkui vesisaaviin

Tästä on aikaa jo yli 40 vuotta. Tarkkaa vuotta en tiedä, mutta oleellista on, että Kalevi Sorsa on tuolloin ollut pääministerinä - kenties toisella kaudellaan. Sisareni olivat vähän päälle kymmenen, itse olin vasta vieno toive ja kaukainen ajatus.  Vanhempani olivat opettajia ja heillä oli pitkä kesäloma. Tuona vuonna he olivat hankkineet maalle viisitoista ankkaa. Ankoilla oli mökkirannassa oma aitaus, jossa saivat uida ja temmeltää.  Eräänä päivänä tuohon aitaukseen oli epähuomiossa uiskennellut sorsanpoikanen. Ankat olivat vähällä nokkia pienen tunkeilijan kuoliaaksi, mutta Eeva-sisareni ennätti hätiin ja pelasti poikasen.   Koska pääministerinä siis tuohon maailmanaikaan oli Kalevi Sorsa, antoi sisareni sorsanpoikaselle nimeksi Pääministeri. Sisko kiikutti Pääministerin huoneeseensa ja haki tälle vesisaavin, jossa polskia, kuten kunnon sorsan kuuluukin.   Valitettavasti pieni Pääministeri ei kestänyt järkytystä ja itseään isompien hyökkäystä, vaan menehtyi melko...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pieni maailma

Threadissa oli puhetta erikoisista kohtaamisista. Tämä ei varsinaisesti tapahtunut mulle, mutta olen osa tarinaa.  Hiukan taustaa tarinalleni: Kävin kouluni ala-asteen kolmannesta luokasta kirjoituksiin saakka helsinkiläisessä kansainvälisessä koulussa, Helsingin Saksalaisessa koulussa (DSH).   Koulussa oli suomalaisten lisäksi iso määrä Suomessa asuvia ulkomaalaisia. Vanhempani työskentelivät ko. koulussa opettajina, kunnes jäivät vuonna 2008 eläkkeelle. Seurustelin teini-ikäisenä koulukaverini, erään eteläafrikkalaisen pojan, B:n kanssa.  Minua vuotta vanhempi B siis asui perheineen Suomessa pari vuotta, joista noin 1,5 vuoden ajan seurustelimme. Kun B:n perhe sitten muutti takaisin Etelä-Afrikkaan, olin niin murheen murtama kuin teinityttö voi olla. Pysyimme kuitenkin ystävinä ja olemme sitä edelleen. Viimeksi vuodenvaihteessa viestittelimme kuulumisia, kun olin törmännyt vanhoihin kuviin.  B opiskeli itsensä meribiologiksi (ellen väärin muista) ja on ollut a...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Autoja, autoja, autoja

Mehän kaikki tiedetään, ettei esimerkiksi omia entisiä kotiosoitteita kannattaisi jakaa interneteissä, koska tuota  tietoa voidaan käyttää identiteettivarakauksissa. Jos et voi todistaa henkilöllisyyttäsi passilla, voi poliisihemuli vaikka pyytää luettelemaan kaikki entiset osoitteesi. Nykypäivänä ei siis voi koskaan olla liian varovainen, mutta ehkäpä entisiä autoja ei kukaan pyydä listaamaan tarkistaakseen, että just sä oot just sä.  Siksipä uskallan mainion Hiljan mainion postauksen  löyhästi innoittamana listata entiseni. Ne autot siis. Kumppaneiden vuoro on sitten huomattavasti myöhemmin (jos koskaan). Ford Escort, 2001–joskus Olen varmaan oman elämäni mielensäpahoittaja, sillä eka oma autoni oli ruosteenpunainen Ford Escort. Ajoin sillä ahkerasti Lahden ja Helsingin väliä. Kerran päin lapsuudenkodin postilaatikkoa. Ford Sierra, joskus Luonnollisesti tämän auton ratissa laulettiin Leevi and the Leavingisia. Lainaksi tosin ei otettu naapurin Sierraa, vaan alla oli om...
Lähetä kommentti
Lue lisää